Taas klinikalla, jospa vihdoin ja viimein vika löyty?

Jaksaiskohan tässä vihdoin ja viimein kirjotella vähän kuulumisia, kun on taas jotain mitä kirjotella. En koe järkeväksi kirjotella kun ei ole juuri kertomista ollut mutta Deebohan on nyt lähes puol vuotta ollut epäpuhdas aina ajottain, välillä parempi ja välillä huonompi. Sillon tammikuussa käytin sen klinikalla ja epämääräisen diagnoosin kanssa kotiin, silloin sillä piikitettiin polvi ja kinner ja ei oikein juuri eläinlääkäri saannut taivutuksissa reaktiota. Oli kävelyjakso jonka aikana muutin sen kaverin tallille ja sieltä sit muutettiin takas maneesittomalle tallille koska huomasin että kokopäivätarhauksessa sen elämän valo silmiin on palannut takaisin. Taas oli parempia ja huonompia kausia, kunnes Ylläksen lomalta palattuani maaliskuun lopussa se oli todella huono kun ratsastin sillä, oikean laukan nostossa nosti kyllä oikean laukan mutta meni virkkuukoukkuun tyhjäksi sekä vaihteli laukkaa ja takapää ihan kuin sekosi. Laittelin viestiä yhdelle "hevoshierojalle" eli laajemmalla skaalalla olevalle hierojalle kuin minä itse ja se pääsikin yllättävän nopeasti tsekkaamaan Deebon, Ei mitään kummallista sanottavaa muuta kuin kaulassa pientä rangan jumeja mutta se epäili että ongelma olisi sisällä vatsa, munasarjat tai jopa kohtu. Mä olin heti et ei voi olla vatsa, se kun epäili hiekkaa... Meillä syödään heinälaareista sekä D ei ole mikään ahne hevonen. Spekuloin tätä ajatusta mutta sittemmin kotona tarkemmin ajateltuna ajattelin kummiskin että miksei se voisi olla vatsahaava? Mitä se teki entiselle puolpäivätarhaus tallilla? - Stressasi ja kutoi. Mistä ongelmat ovat alkaneet? -No sieltä samaiselta tallilta. No eikun aikaa varaamaan klinikalle ja otin jo lääkkeetkin siihen mukaan ennen klinikkareissua.

Klinikalle sain ajan 14.4 klo:9 ja edessä oli rankka paasto hevoselle, olin jo itse melkein mahahaavan partaalla kun stressasin sen paaston suhteen. Oon kerran aikasemminkin joutunut entistä hevostani paastottaa mutta en mä siitä kantanut stressiä, mut D on aika kiukkunen noiden ruokien kanssa, voi just heittää hampaat kalteriit tai pukitella ruokien annon yhteydessä. No, onneks ilta- ja aamuruokinnat menivät hyvin eikä D paljoa siitä nokkiinsa ottanut.. Hyvä niin. Matka klinikalle alkoi ja kerroin oireet ja näytin videon eläinlääkärille. Se kokeili selkää ja sanoi että ei epäile vatsaa mutta katsotaan se kummiski ja pois suljetaan se. Ei ollut vatsahaavaa, ei ollut hiekkaa vatsassa, ei kohdussa häikkää eikä munasarjoissa. Vika löytyi selästä tai siis toivomme että tämä on nyt se lopullinen syy, si-nivelen tulehdus sekä piikitti varmuudeksi sen polven missä OD-muutos sekä selän kortisoonilla, ei ollut muuten mikään helppo homma se. Nyt sit ollaan tää viikko kävelty maastakäsin ja tänään olin ekaa kertaa selässä maastossa. Ens viikko vielä kävellään ja sit pitäis alkaa pikkuhiljaa ravailee ja seuraavalla viikolla laukkaileen. Fyssari tulis 8päivä ja katsotaan mitä jatko-ohjeita se sit antaa :) Mulla on ihan hirvee pelko että mitä uskallan tehdä sen kanssa ettei hajoa uudestaan tai/ja saatais se kuntoutettua suunnitelulla tavalla. Ajattelin että ostan magneettiloimen ja ehkä että veisin sen myös vesikävelymatolle muutamia kertoja, mutta katsotaan. Moffatille on ainakin aika nyt sit 20.5.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin kesäkuussa pitäis päästä jotain helppoja luokkia kisaamaan, mä niin toivon että kaikki menee niinkuin pitää! Nyt ne varpaat ja sormet pystyyn niinkuin eläinlääkärikin totesi. :)

Meidän konkkaronkka lenkillä. Ollaan tämmösellä porukalla koko viikon menty lenkillä :) 

Onko muilla kokemuksia Si-nivelen ongelmista?