Deebonkaa tosiaan käytiin viime viikol klinikalla. Aamu starttas kelo 8.00 kellon pirinään ja illalla olin kotona kello 18.00. Oli henkisesti todella raskas reissu.. jotenkin silti oltiin aikataulussa hieman myöhässä ku etsittiin sitä Vermon klinikkaa. Oli kyllä aikamoinen mysteeri koko hevoinen ja sen liikkuminen. No puuduteltiin ja piikiteltiin - tosin neiti oli sitä mieltä et ei tarvii mun vuohisniveliä puudutella. No, ei sitten. Kinner ja polvi reagoi 0-1/5, joten niitä lähdettiin sitten piikittelemään ja kun tuossa toissapäivänä kierroksen kaks ravia otin liinassa molempiin suuntiin niin jes se oli puhdas!! :) Tuli sieltä selästäkin vähän ikäviä tietoja, neidillä on ahtaat okhaarakkeet mutta siitä sitten joskus lisää...
Nyt ollaan kaverin tallilla viettämässä saikkua ja eka päivä kun neiti pääs kokopäiväks pihalle ja menin illalla tallille taluttelemaan sitä, todettiin vuokraajien kanssa et sen olemus ja silmät on kirkastuneet, neiti oli hirmu utelias ja hyväntuulinen. Joten, tulimme vuokraajien kanssa siihen tulokseen että en vie sit enään takas isolle tallille jossa puolipäivätarhaus, olin jo pidemmän aikaa sitä mieltä että täytyy kattoo tuleeko tosta mitään vai pitääkö vaihtaa tallia koska D aina välillä kutoi siellä, tämä oli viimeinen varmistus asialle. Kaikille se ei vaan sovi. Mielummin mä ajattelen hevosen hyvinvointia kuin maneesia.
Kiitos ja hei! Maanantaina ekaa kertaa hevosen selkään saikun jälkeen! Fiilis on korkea :)
