Yön pimeinä tunteina vois kyhäillä vähän blogikirjoitusta kun töissä sitä tulee aikaansa vietettyä ja vielä ylitöiksi tämäkin päivä menee. Meillä ollaan D:n kanssa vaan käyty ruohoa syöttelemässä sekä välillä oon päästäny sen irti kentällä kun neiti keulinu välil pystyyn aamutallin aikaan, hieman vissiin patoutunutta energiaa... En viitsi edes käyntilenkkejä sen kanssa kävellä mitä pari viikkoa takaperin kävin vielä tekemässä, aina kun ollaan lenkillä ihan jo maastakäsinkin niin tuntuu että se oikea takanen pettää alta, kompuroi siihen. Ja irtojuoksuttaessakin kyllä liikkuu mielelläön mutta mielellään menisi vain laukassa, ravi todella vaikeaa sille - varsinkin vasemmassa (?) kierroksessa. En viitsi toista kiusata, D on kumminkin hevonen millä om todella korkea työmotivaatio ollut aina - ei se vaan ole kunnossa ja en vaan jaksa uskoa että tuleekaan ihan heti kuntoon kun edelleen näyttää todella pahalta. Jokainen kerta ku oon sitä juoksuttamassa käynnyt katsomassa olen sydämmestäni toivonut kumpa se olisi kunnossa, mutku ei niin ei... Ja oi kyllä, harmittaa. Just kun olin saannut sitä ratsastetua hyvään moodiin ja piti tää kausi startata 2 -tason luokkia. Turha toivo.
D vaan syö, syö, syö ja syö :D ja välillä torkkuu ;)
No jos sitä välillä positiivisiin asioihin eli onneksi D on tamma ja varustettukkin ihan kivalla suvulla! Lähinnä noin niinkun isän puolelta, sieltä löytyy i. don weltmeyr iei. Weltmeyer iii. Donnerhall ja emälinjapuolelta löytyyy e. Ridzene mikä ei kyllä mulle itselleen kerro ainakaan sen suurempia. Eli D muuttaa nyt kuun vaihteessa oriasemalle josta mennään sit laitumelle kun astutuspuuhat ovat ohitse. Itse arvoin että teenkö sen astutuksen kotona vai oriasemalla mutta muutamien keskusteluiden eläinlääkärien, oriasemien pitäjien sekä keskustelupalstojen vuoksi päädyin D:n viemään oriasemalle, voi olla että loppupeleissä tulee jo halvemmaksikin, varsinkin kun tamma ei näytä kiimojansa mitenkään selvästi. Sekin on jännä, mulle tullessaan kyllä näytti mutta ei enään oo yli vuoteen nähnyt kunnollista kiimaa. Kaikki alkaa olla oikeastaan hoidettu: oriasemalta paikka, oriin pitäjää olen infonnut (joka vielä pidetään salassa) laidunpaikka kesäksi sekä tallipaikka talveksikin alkaa olla aika varma jo, se olisi hyvä paikka jo ihan silläkin perusteella että tallinpitäjä astuttaa oman tammansa myös. Ainut miinus että pikkasen liian kaukana, ajan sinne 30min mutta toisaalta en tule siellä juurikaan käymään, ehkä kerta kaks viikossa. Meinaan ottaa Dltä ihan kengätkin pois. Jännää puuhaa!
Oon nyt laittanut ilmoituksen että etsin treeni/kisakaveria kouluratsastukseen ja olenkin nyt paria käynnyt kokeilemassa ja uudestaan perjantaina menossa yhtä 6v:tä kokeilemaan. Aion myös valmentautua tällä tauolla, suunnitelmissa joka toinen viikko olisi käydä valmentajani tallilla ratsastamassa hänen hevosiaan. Nyt kun muutamia olen ratsastellut ja kokeillut niin tunnen itseni ihan alkeisratsastajaksi (hehe!), mutta ollut todella opettavaistakin käydä erilaisia hevosia ratsastamassa. Mulla ollut omia viimeiset 5 vuotta ja en ole sinä aikana ratsastellut kuin omia ja sitä ennen mulla oli aina joku vakituinen vuokrahevonen niin tälläinen eri hevosilla ratsastelu tekee ihan hyvää tähän väliin. Ens viikolla menen kokeilemaan yhtä lupaavan kuuloista tammaa :) Toivon todella että tämän kanssa synkkaa.
Tiistaina kävin kokeilemassa ystäväni uutta tammaa nimeltään Sanne, ystäväni pyysi mua kokeilemaan sitä selästä koska sillä ollut ihan samoja ongelmia sen kanssa kuin mulla oli alkuaikoina D:n kanssa ja aikaisemmin soittelikin neuvoja multa. Senne siis painaa kädelle tai vaihtoehtoisesti menee tyhjäksi ja vielä ykski mitä meillä ei (onneksi) ollut niin se nyplää kuolainta, inhottava tapa. Mä kyllä tykkäsin ihan hurjan paljon tästä tammasta, tulikin ihan kotoinen olo kun sinne selkään meni. Oon nyt huomannut kun menen uuden hevosen selkään niin se ensimmäiset hetket menee aina siihen kun jännitän sen uuden hevosen kanssa olemissta. Sannen selässä en jännittynyt missään vaiheessa vaikka neiti yritti vähän keulia pystyynkin kun pyysin sitä myötäämään pysähdykseen. Harmi vaan että kokeilukerta jäi aika lyhyeen koska oli etusestaan ep ravissa ja varsinkin vasemmassa kierroksessa, kenkä oli puoliksi halki ja sen poistaminenkaan ei auttanut asiaan. Todella kiva laukka tällä hevosella ja mä tykkäsin siitä kyllä, varmaan aika paljon samaa kuin tuossa omassani. Sannestä huomas myös sen että jos yhtään jäi sisäohjaan kiinni niin se kertoi mielipiteensä siihen asiaan erittäin positiivinen neitikin joka touhotti menemään korvat hörössä, vielä kun saadaan se hyväksymään kuolaintutuma niin avot. Viikonloppuna menen luultavammin uudestaan kokeilemaan.
Kuvaajana ja omistajana: Riina Mäkelä
