tiistai 27. syyskuuta 2016

Däni jääkin mulle, kuntoutus osa. 1

Tein päätöksen tuossa viikko takaperin ja päätin että pikkujätkä jää mulle, menkööt syteen tai saveen mut ainakin voi sitten sanoa et onpahan kokeiltu. Se on vaan niin hauska tyyppi, että on sille annettava mahdollisuus. Ajattelin että blogi tulisi toimimaan jonkinlaisena päiväkirjana myös Dänin kuntoutusta ajatellen, voi sitten jatkossa täältä kiinnostuneet seurailla.. 



Däni on huomattavasti parempi nyt kun otettiin se pois laitumelta reilu viikko sitten, tämä olisi kyllä pitänyt tehdä jo ajat sitten mutta koska eläinlääkäri ei tätä kummemmin ohjeistanut niin ei osattu ajatella, nyt kun ovat emän kanssa kaksin tarhassa niin paljon pirteämpi. Silloin laitumelta pois oton jälkeen seuraavina päivinä oli kyllä tosi huono, oltiin ihan varmoja että enkeliheppa siitä tulee. Onneksi ei tullut.... 
Eihän se tietysti hyvä ole, tänään yritti ravailla mutta perkule kun pää menis mutta jalat ei toimi. Huvittava myös sillä että jos menee nurin, niin alkaa piehtaroimaan "en kaatunut, mä vaan vähän istahdin", kävelee nyt jo paremmin, takajalat haparoi tosin. Katsotaan kuinka meiän muuton kanssa käy torstaina, tuo lastaaminen hiukka jännittää.... 

Jos jotain positiivista pitää etsiä niin ainakin kipulääkken anto on hyvin helppoa, pikkujätkä ihan jo odottaa tuota :D 

8 kommenttia:

  1. Voi ei kun hän on niin kaunis vieläkin <3
    Toivottavasti kaikki lähtee tästä nyt rullamaan ja Dänillä tulee huippu elämä sun kanssa ja kaikki onnettomuudet on sitten jääneet tähän isompaan. Odotan innolla uusia kuulumisia Dänistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon niiiiiiin samaa! Pitkä kuntoutus varmasti edessä muttta aika näyttää mitä se tuo tullessaan. Tänään kyllä tallilla sanoin että uskon että Siitä hevonen vielä tehdään (vai liekö enemmän toive?). Ens kuun alus kangasalalle ☺️

      Poista
  2. Hyvä sentään, että kannat vastuusi pikkuisesta ja pidät varsan. Vain hevosestaan välinpitämätön raukkis olisi laittanut moisen varsan eteenpäin. Tuollainen todellakin pidetään itse tai laitetaan monttuun.

    Valitettavasti täten vammautuneet hevoset eivät yleensä kuntoudu ja niille aiheutetaan vain turhaa kärsimystä, kun niistä yritetään leipoa ratsua johon ne eivät kerta kaikkiaan pysty. Pahimmassa tapauksessa ehtivät vahingoittaa ihmisiä riehuessaan kivusta. Ainakin vastustelulle täytyy olla herkkänä ja laittaa pois ajoissa.

    Toivotan kuitenkin tsemppiä kiviselle tielle ja voimia tehdä oikeita päätöksiä _hevosen_ kannalta, mitä ne päätökset sitten ikinä ovatkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tasan tarkkaan ajattelen vain hevosieni parasta ja käytän niihin sekä aikaa että rahaa. Se että meinasin sen laittaa pois, oli aikalailla itselläkin ajatukset sekaisin. Mutta meni niin huonoon kuntoon että reissussa kun olin niin yritin jos soitella päivystävälle lopettaa sen, mutta onneksi nyt on parempi. Aika näyttää kuin käy, jos ei hyvältä näytä pääsee hieno läsipää kuopan pohjalle. Sen vaan sanon, että ei nää päätökset ole helppoja. Onneksi on tällä hetkellä pirteä ja reipas poika, kipulääkkeet jätetty pois jo pari viikkoa sitten. Kohta klinikalle ja siellä selviää varmasti paljon - nyt tullut paljon spekulaatiota siitä sen murtumastakin....

      Poista
    2. Ei ole helppoja, ei... Siksi moni väistääkin vastuutaan ja sysää eläimen eteenpäin. Tälläkin hetkellä markkinat pullottelevat vaivaisia hevosia, joiden olisi parasta päästä vihreämmille niityille eikä kiertoon. Sydän itkee verta niitä ilmoituksia lukiessa. Jos ei jaksa tai kykene pitämään vaivaista hevosta, tulisi ajatella hevosen parasta eikä omaa helpotustaan.

      Itse olen joutunut lopetuspäätöksen tekemään kerran (hevosella parantumaton sairaus, jonka hoito työlästä) ja oli kyllä elämäni hirveimpiä aikoja. Rakastin hevostani kuitenkin niin paljon, että halusin sille parhaan mahdollisen lopun riippumatta omasta surustani.

      Poista
    3. Se on täysin totta että markkinat pullollaan näitä hevosia ja itseasiassa esimerkiksi epäpuhtautta ja jopa ontumista nähdään hyvin paljon myös kisoissa, ilman että edes tuomari siihen puuttuu. Meillä on nyt torstaina klinikka, siellä selviää saako pikkujätkä mahdollisuuden vai päästänkö sen pois. Hiton hieno se on, kaikki kehuu sitä. Nyt ainakin näyttäis siltä että alkaa olee parempaan päin mutta aika näyttää.... Huomenna meinasin vetästä siihen iilimadot kii, katotaan kuin käy :)

      Ainahan nuo lopetuspäätökset on raskaita, mutta sillon kun sen aika on niin on se tehtävä. Ens kerralla ainakin viisaampia tän vuolemisasian kanssa jos ei muuta....

      Poista